Vapaaehtoiset

Louhela Jamien toteuttaminen vaatii kymmeniä vapaaehtoisia ja tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä. Tällä sivulla tulemme esittelemään osan mahtavasta vapaaehtoisporukastamme. Esittelyjä tulee tänne tasaisesti kevään mittaan lisää, joten kannattaa käydä säännöllisesti katsomassa. Jos vapaaehtoistyö Jamien parissa kiinnostaa, niin käy täyttämässä vapaaehtoishakemus.

Kaikilta esiteltäviltä henkilöiltä on kysytty seuraavat kysymykset:

  1. Kuinka kauan olet ollut mukana järkkäilemässä Louhela Jameja? 
  2. Mikä sai sinut lähtemään mukaan vapaaehtoiseksi?
  3. Mitä eri tehtäviä olet tehnyt? 
  4. Mikä on parasta Jamien järjestämisessä?
  5. Mikä on ensimmäinen muistikuva Jameista, joko vapaaehtoisena tai yleisössä?
  6. Paras/hauskin muisto vuosien varrelta?
  7. Kommelluksia/”ei niin hyvin menneitä asioita” vuosien varrelta liittyen Jameihin?

Ande

  1. 12 vuotta mukana
  2. Rakkaudesta musaan ja lähiöön
  3. Kyökkimuija, roudari, lipunmyyjä, juontaja, klubiemäntä, ensiapu ja merchandice-myynit, DJ
  4. Se euforian tunne, kun näkee puiston täynnä hymyileviä kaikenikäisiä musadiggareita. Siihen mä olen jäänyt koukkuun. On ihan parasta tietää, että on ollut mukana tuottamassa hyvää mieltä niin monelle.
  5. En muista, oon ollut niin kauan mukana 🙂
  6. Kyllä yksi hauskimmista tilanteista oli kun pikkulavan teltta lähti lentoon kesken keikan.

Herman ”Göögä” Kuosmanen

  1. Nelisen viitisen vuotta, kai.
  2. Olin soittanut aikaisemmin noin viitenä vuonna Louhela Jameissa ja ollut ainakin saman verran yleisössä, joten ajattelin maksaa saamani ilmaiset hyödyt ja ilot töitä tehden festareiden eteen.
  3. Kasausta, purkua, backstage-työtä
  4. Ihmiset, molemmin puolin aitaa.
  5. Varmaan soittamassa nuorena poikana Reprinted-nimisen orkesterin kanssa. Vuotta en muista. Jännää oli joka tapauksessa.
  6. Varmaan ihan vaan mikä fiilis tuli viime vuonna kun yleisömeri taisi olla sen noin 8000 ihmistä.
  7. Useita joka vuosi, mutta onneksi kaikki ovat olleet niin pieniä ja niistä on selvitty kekseliäisyydellä ja kaikkien puhaltaessa samaan hiileen.

Late ”LarsPalmas” Raekumpu

  1. Ekan kerran bäkkäripassi oli kaulassa joskus vuosituhannen vaihteessa, varmaan 2001.
  2. Jamiveteraani Klaus Kojo tiesi, että mulla on järkkärikamera (huom! kinofilmi silloin.. 😅), ja pyysi ottamaan kuvia jollekin LV-RoMun klubille jo edesmenneeseen, legendaariseen Kultakaivokseen. Lavalla rokkasivat legendaarinen Balls vieraanaan kitaralegenda Jukka Tolonen. (Kuvat pitäis kai kaivaa jostain laatikosta käyttöön..). Jäin koukkuun kerrasta, samassa hirressä lilluttu sittemmin kohta 20 vuotta. Huh!
  3. Olis kai helpompi sanoa mitä en ole tehnyt: lavalla en ole musisoinut enkä bajamajoja siivonnut
    -Mäkysen Tomille olen suosiolla jättänyt noi ammattilaisen hommat. Julisteita, juontamista, lukemattomia dj-keikkoja, roudaamisia, nikkarointia, bändibookkauksia ja sensellaista olen tehnyt ennen kuin aina on löytynyt parempia tekijöitä kuhunkin tehtävään. Viime vuosina olenkin panostanut esitanssijan rooliin, ilmaviin tervehdyksiin ympäri Jokiuoman puistoa ja teltankeppien tuuraamiseen.
  4. Mieletön fiilis, kun näkee tuhatpäin tuttuja ja tuntemattomia diggailemassa bändejä ja hypistelemässä ainutlaatuista ilmapiiriä. Euforian tunne, joka valtaa loppuklubilla ”töiden” jälkeen. (Ennen pakkolaskua maanantain roudaamisiin.) Se, kun uusista naamoista tulee ensin vanhoja kavereita ja lopulta elinikäisiä ystäviä.
  5. Se liittyy jotenkin jääkauteen ja Ebaan. Saattoi olla unikin. Siellä aika alkupäässä on myös muistikuva siitä, kun Kyyrian Ville Tuomi linkosi diabolaa yleisön joukossa ennen omaa vetoaan. Taisi kyllä olla silloin jo Sub-Urban Tribessa.
  6. Viime vuoden ”täysi tupa” Vickyn ja Liivit Boysien aikaan oli tietysti unohtumaton homma.
    Mulla on hyvä syy siihen, etten muista mitään spesifimpää, jota tässä nostaisin esille.
    (Koska niitä tapahtumia on niin paljon. )
  7. Eihän sitä koskaan ole kiva teloa itseään niin, että joutuu sairaslomalle 
    -mutta niinkin on joskus käynyt, kun koko ajan on kaikki kädet täynnä ja tekee jotain tosi tärkeetä tosi nopeasti. Mutta Jamien kohdalla voi aina sanoa, että ”vuoden päästä me nauretaan tällekin. Tai vaikka nyt!” 

Sami ”Haxu” Hakala

Kuva: Saara Planting, Planting Pictures

  1. Alusta asti. Nimeni löytyy yhdistyksen perustamispöytäkirjasta.
  2. ”Tehdään oma festari”, kuulosti ja kuulostaa edelleen hyvältä idealta. Ihmetyttää, että miksi eivät kaikki tee näitä?
  3. Ihan kaikkia. Viimeiset kymmenen vuotta ollut sivummalla ja ei-aktiivina – jeesaillut kuitenkin niitä näitä sen, minkä pystyy ja ehtii.
  4. Puistokonserttiin kulminoituu kevään kova työ ja kesä alkaa siitä.
  5. Se fiilis, kun asia alkoi varmistua ekan kerran. Bändit löytiin lukkoon, lava ja PA oli bookattu, jne.  ”Tämä taitaa tapahtua sittenkin”!
  6. Omista ylioppilasjuhlista suoraan Louhela Jam lavalle keikalle -93. Hyvät bileet ja hieno kesä alkoi siitä taas.
  7. Puistopäivä oli aikoinaan lauantai. Koulujenpäättäjäislauantai, joten puistossa oli hieman rauhattomampaa. Nykyinen monisukupolvinen piknic-meininki on monta kertaa viihdyttävämpää myös järjestäjälle.

Tuomas ”Stobe” Mattila

  1. Yli 10 vuotta, varmaan lähemmäksi 15. En muista minä vuonna olin ensimmäisenä mukana.
  2. Olin pari ensimmäistä vuotta kuskina, kun kaverit kysyi mukaan. Kaljaa varmaan luvattiin palkaksi ja köyhällä nuorellahan oli jano pohjaton 😊.
  3. Aloitin kuskina, siirryin logistiikkavastaavaksi, jonkun vuoden toimin silloisen järjestävän organisaation LVRoMun puheenjohtajanakin, klubivastaava ja -teknikko, dj, yleishärvääjä 😊 Viimeiset vuodet olen varsinaisessa tapahtumassa toiminut päälavan stage managerina.
  4. Porukka ja fiilis. On älyttömän hienoa nähdä vuodesta toiseen mihin pystyy pienelläkin budjetilla, kun on vaan mukana osaavaa ja aktiivista porukkaa, joiden palo paikalliskulttuurin tekemiseen on yhteinen.
  5. Yleisössä ensimmäinen muistikuva on varmaan Amorphiksen keikalta puistosta 2004, vaikka ennen sitäkin olen kyllä Jameissa ollut.
  6. Wanker’s of the Zoo Crewn laulaja Tommi Salmelainen kysyi joskus ennen WOTZCin keikkaa, että kestääkö lavarakenteet kiipeilyä. Sanoin, että ei, älä lähde kiipeilemään. Keikkaa oli kulunut ehkä 15 sekuntia, kun Tommi kiipesi reunatrussista lavan kattoon roikkumaan. Onneksi kesti 😊.
  7. Ainahan jotain pientä sattuu, mutta onneksi melko vähän suurempia kommelluksia. Hauskimmasta päästä oli varmaan kiinalaista ruokaa tarjonnut koju, joka oli kertonut sähköntarpeensa olevan pieni, mutta toi mukanaan kuitenkin kaksi parin kilowatin rasvakeitintä. Jouduttiin tarkentamaan myyjäohjeita seuraavalle vuodelle 😊.